Posti kuljetti minulle viime viikolla mielenkiintoisen paketin. Sain uunituoreen painoksen kirjasta ”Adoptiomatka”. Ahmin sen heti kuluneena viikonloppuna, sen verran mielenkiintoinen aihepiiri oli. Kirjan on kirjoittanut helsinkiläinen toimittaja Anna Pihlajaniemi, joka on (vihdoin!) kiinalassa syntyneen tytön äiti ja helsinkiläinen toimittaja. Anna piti blogia läpi pitkän adoptioprosessin ja nyt blogimerkinnöistä on tehty kirja.



Pidin Annan tyylistä kirjoittaa, se on rehellistä riipaisevastakin aiheesta. Keskusteleva ja pohtiva ote kirjoittamiseen avaa uusia näköaloja adoptioprosessiin ja ”odottajan” tunnemaailmaan. Kirjan alussa pohditaan juuri niitä kysymyksiä liittyen adoptioon, joita olen itse pohtinut matkan varrella, kun olen miettinyt olisiko adoptio minua varten.  Loppumetreillä Anna pyörittelee mielessään kysymyksiä, joita varmasti jokainen odottaja (myös biologisen lapsen odottaja) kysyy itseltään ennen synnytystä. ”Olenko valmis äidiksi? Osaanko?” Kirja ei anna valmiita vastauksia moniinkaan kysymyksiin, mutta avaa oven adoptio-odottajaan arkeen ja antaa uusia adoptio prosessiin liittyviä asioita pohdittavaksi. Herättää mielenkiinnon selvittää lisää asioita "Miksi Kiinan adoptiojonot pitenivät? Millaiset jonot nykyään on?" Toi myös mukanaan epäuskoa: "Ajattelevatko ihmiset todella noin?" (Liittyen Annalle adoptioon liittyviin kommentteihin).
 
Kirja todella tempaisi mukaansa ja piti hyppysissään loppuun saakka. En malttanut laskea kauniskantista kirjaa käsistäni, koska ainakin tämä lukija lähti mukaan piinaavaan monen vuoden odotukseen. Vaikka lukija tietää, miten tarina loppuu, silti on kiire saada kirja loppuun ja lapsi kotiin.
Anna on rehellinen lukijalle myös heikkoina hetkinään eikä kuva jonka kirjoitaja antaa itsestään ole aina niin ylevä. Tämä tekee kirjasta hyvin inhimillisen ja uskon, että monen samassa tilanteessa olevan on helppo samaistua Annan tarinaan.

Jos olet koskaan miettinyt adoptiota tai joku tuttavistasi on aikeissa adoptoida, niin lämpimästi suosittelen kirjaa.